Taide, tunteet ja staycation

Neljän viikon loma oli jo lomailtu, mutta hyvän ystävän kanssa päätettiin että kesä jatkuu ja siitä nautitaan pienellä irtiotolla. Varasimme yhden yön "staycationin" Tallinnaan.
Tallinnan vanha kaupunki sykähdyttää minua aina. Siellä kulkiessa voi matkustaa ajassa, aistia, mitä katukivet, muurin tiilit ja talojen "henki" voisi kertoa, jos osaisin kuunnella. Minua rentouttaa todella juuri tämä eri aikakausien kohtaaminen, mitä vanhoissa kaupungeissa voi aistia ja Tallinnassa erityisesti.

 

Ajan kerrostumien huomioiminen asettaa mittasuhteisiin myös meidän aikamme täällä. Niin monet ovat kulkeneet samoja reittejä. Muistan kulkeneeni samoja katuja jo edesmenneen isoäitini kanssa, omatkin muistot löytävät paikkansa niiltä kaduilta elämän tärkeiden ihmisten kanssa jaettujen hetkien muistoissa. Vaikka kuolemme, muistot elävät. Ja ehkä joskus juurikin ne katujen kivet kuiskaavat minunkin tarinaa, kun kukaan muu ei sitä enää kerro. Kaikella on määräaikansa ja paikkansa. 

Tällä kertaa erinomaisten, suorastaan liikuttavan nautinnollisen ruokailujen ohella nautimme ystäväni kanssa Banksyn näyttelystä. Taide todellakin voi ottaa kantaa, kertoa tarinoita, toimia muutoksen äänenä. Ja taiteen äärellä oleminen antaa tilaa tunteille, nostattaa tunteita ja ajatuksia. Antaa mahdollisuuden liikkua oman elämän asioista yleisempään. Nähdä aikamme ilmiöitä taiteilijan luoman linssin läpi. 

Mikä elävöittää sinun elämääsi? Millaiset tunteet tunnistat, kun olet taiteen tai hyvän ruoan parissa? 

Nyt matkalla laivassa kohti kotia päällimmäinen tunne on kiitollisuus. Ystävästä, jonka kanssa jakaa matkan ja yhteisen elämän taipaleen jo vuosikymmenien ajan. Perheestä, jonka taas tapaan, pieni ikävä tekee äiti-ihmisille hyvää koululaisten kesäloman keskellä. Siitä, että sain nähdä kyseisen näyttelyn ja elää nämäkin hetket. Kiitollinen olen myös jaloilleni, jotka jaksoivat kantaa nämä kymmenet kilometrit. Mistä sinä olet tänä kesänä ollut kiitollinen?