17.11.

Tänään 17.11. vietetään itsemurhan tehneiden muistopäivää. Minäkin sytytin kynttilän. Se syttyi ensin hyvin, meinasi hiipua, mutta pian jaksoi valaista liekillään pimenevää marraskuista iltaa.

 

Minusta hetki oli hyvin symbolinen. Joillain se elämän liekki vaikeassakin hetkessä jaksaa palaa. Toiset tarvitsevat vahvan tukijoukon ympärilleen, jotta liekki pysyy elossa. Toisille mikään apu ei ole ollut riittävää, tai sitä ei ole saanut juuri pahimpana hetkenä. Ehkä epätoivo on voittanut toivon. Tai äärimmäisen vaikea tunne on ohjannut toimintaa? Tai oman elämän päättymisen on halunnut määritellä itse?

Jokainen elämä on arvokas. Moni itsemurhan tehneen ihmisen tuntenut saattaa kantaa lopun elämäänsä mielessä muistojen ohella toivetta siitä, että olisi saanut auttaa, voinut olla läsnä.

Älä jää yksin, uskalla luottaa siihen, että vaikeankin tunteen sanoittaminen tekee siitä hetkeksi helpomman kantaa. Juuri se hetki voi olla merkityksellinen.